19. joulukuuta 2012

joulumateriaaleja


vanha tummunut hirsi
kevyt utukka kuivuneen maitohorsmarangan yllä
vastakeritty lampaanvilla
tulennuolema tuohikääryle
jämälankakorin kirjavat tupsut
kuurankukat ja jäätävät pitsikudelmat ikkunalla
lampolan lämpimäntunkkainen heinäpaali
pienen päiväunilaisen räkäposki

olenko tullut vanhaksi
kun toivoisin joululta vain ääretöntä rauhaa?


18. joulukuuta 2012

revin panelit ikkunalta ja annan valon tulvia sisään


home again!
tääl on tapahtunu nii pal kaikkee!

mutta ennenkuin annan ajatuksilleni vallan kertokaa, näettekö nyt kuvia?
olin jo naulaamassa viimeistä naulaa blogin ikkunoiden eteen, mutta viimehetkellä kokeilin olisiko se sittenkin muuttanut mielensä ja antaisi minun nyt lisätä kuvia normaalisti. Ja, vaikka uskonkin että ihmietä voi tapahtua ja että niitä tapahtuukin, niin tämän ihmeen puolesta en olisi lyönyt vetoa, ja hyvä niin, sillä sen vedon olisin hävinnyt. (kuinka Kit-Carsonmaista!) Siis, ihme tapahtui! Bloggeri kiltisti antoi kuvien tulla, mukisematta! Eri asia näkyykö ne muillekin kuin minulle! Palautetta kitoooos!

nyt on piitkä joululoma edessä ja saan hoitaa tuoretta pikkuveljeäni aivan tuoreeltaan. (kas kuinka hienosti hallitsen retoriikan keinot edelleen.)
alussa, oulun kaupungilla haahuillessani kavereiden kanssa minulla tuli ontto olo ja ikävä rovaniemen sekopäitä
sitä, ettei koskaan voi tietää mitä seuraavaksi tehdään
sitäkään, että kuinka monta tuntia on vielä oletettavaan nukkumaanmenoaikaan.
tuli ikävä rautatiesiltaa ja varastotien kirpparia. ounasvaaraa, sahaperää ja norvajärven kylttiä.
niin, vaikka en ollut ollut kuin muutaman päivän täällä.
mutta aina kun saan olla sisarusteni kanssa olen kotona.
niiden kanssa on niin veriside, ei mikään voi muuttua meidän välillä.
eikä sen rakkaimman ystävänkään kanssa.
mikä side siihen ystävään sitten on?
se napanuorako se siellä?

olen käynyt muutaman kerran pikkuveljen kanssa hiihtoretkellä mettäsuksilla.
se on parasta maalla, se vapaus.
pihasta vain metsään ja siellä on koko kaunis ihmeellinen satumaailma, joka on vain minun.
vain minä voin nähdä sen maailman.
ei sillä etteikö joku muu vosi myös nähdä sitä ihmeellistä keijujen valtakuntaa, mutta siltikin jokaisen mielikuvitus on eri jolloin jokaisen satumaailmakin on eri.
enkä sano että minun maailmani on paras, mutta se on minulle paras.
se on juuri niin hyvä kuin millaiseksi sen kykenen luomaan.

yhtenä yönä kuulin metsän kutsun vaikka olin jo laittautumassa nukkumaan.
kaikki muutkin jo nukku.
mutta en voinut vastustaa sitä kutsua ja puin villapaitoja kasan ja sukset jalkaani ja menin -metsään.
hiihdin ja hiihdin ja olin aivan suurten kuusten ympäröimänä pimeyden keskellä.
sytytin ulkotulen ja jätin sen sinne, pienen kuusen juurelle, tuomaan valoa siihen pimeään metsään.
en tiedä miksi niin tein. mikä järki siinäkin oli. lähteä nyt keskellä yötä suksimaan kuuseen...

mutta se on minä.
Hannukka.
höppänä, mutta vaaraton.
ja nyt sen kuulette ellette ole sitä aiemminkin aavistelleet. pidätte minua varmaan vähintäänkin omituisena...
mutta siksi minulla onkin niin kivaa kun en ole aivan normaali.:)

1. joulukuuta 2012

yksinäisen metsäkauriin retki



 mikä eläin sinä haluaisit olla?

joskus ajattelen että olisinpa pikkulintu
hypähtelisin ihmisten olkapäältä toiselle,
sirkuttaisin, livertelisin,
välistä pyrähtäisin korkeuksiin
taivaisiin asti,
laulamahan kiitokseni, Luojan luokse korkeuksiin.

toisinaan taas haluan olla metsäkauris,
laumasta juuri ulos ajettu aikuiseksi kasvanut vasa.
viihdyn hyvin yksikseni metsäsn kätkössä.
ollessani yksin en ole kuitenkaan koskaan yksinäinen
sillä seuranani on ihmeellinen luonto,
kaikki elämä ja tunnelma mikä siellä on.

linnun halu olla muille iloksi ja kauriin kaipuu yksinäisyyteen, omaan maailmaan,
vuorottelevat minussa.
ja mikäli en saa olla välillä kauris, en jaksa olla lintusena
ja päinvastoin.


30. marraskuuta 2012

valo näkyy pimeyden keskellä


Ystävällisten ihmisten ihanien neuvojen ansiosta saatan jälleen jatkaa bloginpitoa! :)
Tosin ei minulla nyt ole mitään hääppöisiä kuvia jaettavana, sillä koulu (niin kliseisen tylsää kuin tämä onkin sanoa) on syönyt aikaa ja energiaani valokuvaamisesta...
lisäksi valottomuus tuo oman haasteensa: sekä kouluun lähtiessä että sieltä palatessa kuu ja tähdet paistavat kirkkauttaan.
mutta on se hyväkin: olen oppinuut kamerastani uusia ominaisuuksia, nimittäin pitkän valotusaja käyttäminen!
Odottelen hyviä revontulikeliä niin pääsen taas treenaamaan sitä!
Kaverini täältä laittoi sähköpostiin millaisia kuvia hän oli saanut eräs ilta revontulista ja olin aivan mykistynyt!
kyllä se käy laatuun kun sen homman osaa! Kannattaisi perehtyä joskus johonkin edes kunnolla.

Täällä on jäätävän kylmää, mutta ei lainkaan lunta!
Hiihtämään olen silti päässyt ja luistelemaan, latuja on varastolumesta ja jäitä ihan pakkasten ansiosta kaikkialla ulkosalla missä on joskus juoksevaa vettä ollut.

Minulla menee täällä hyvin, jos joku haluaa sen kuulla! :)
minusta tuntuu että olen osa Rovaniemeä, en missään tapauksessa ole korvaamaton, mutta olen kokenut niin että monet ihmiset välittävät minusta ja olen heille tärkeä. Se on asia josta haluan joka ilta kiittää.
Tulee usien sellainen olo, että miten ihmiset osaa olla niin rakkaita!
En osaa edes pitää yhteyttä kauempana asuviin rakkaisiin ihmisiin, mutta muistan heidät kyllä.
En lakkaa välittämästä kenestäkään vain sen vuoksi ettemme ole olleet tekemisissä vähään aikaan!Toivoisin osaavani kertoa kaikille että välitän heistä, mutta en koskaan huomaa siinä onnistuneeni niinkuin haluaisin.
Mutta eikö toisesta kauniisti ajatteleminenkin jo ehkä auta pikkuisen? luulen että pienetkin ystävälliset ajatukset,eleet ja hymyt palautuvat aina lähettäjälleen.
jos ei ennemmin niin sitten myöhemmin.


Mukavaa joulunodotusta kaikille: sikkurasilmiä, piparintuoksua ja naururyppyjä! :)

29. marraskuuta 2012

kökkö on kökköä tarkoittava termi

voi jyhnä.
luulin että bloginpitäminen on maksutonta
ja niinhän se onkin
 - tiettyyn pisteeseen saakka.
nyt ne vaatis multa rahaa jos haluun vielä laittaa lisää kuvia blogiin!
ei ole elämä reilua.
mietin että täytyy varmaan lopettaa koko blogi,
mutta se on sääli, sillä blogi on toiminu mulle monesti motivaation lähteenä valokuvausreissuille lehtiessäni.
minulla ei ole innostusta teettää kuvia valokuviksi kovin tiheään tahtiin, koska kuvia tulee kuitenkin niin runsaasti, mutta eihän niistä ole mitään iloa jos ne vain lojuvat tuolla kovalevyn metalliosien välissä ahtaasti kuin lahnat merenpohjassa.
jos joku tietää onko olemassa vaihtoehtoja niin kertokaa!
täytyykö perustaa uusi blogi jonne jatkaa kuvamerkintöjä?
mutta jotenkin mua hieman ihmetyttää tää touhu nyt.

19. marraskuuta 2012

terkkuja Inarista


Siellä oli Camera Borealis luontovalokuvatapahtuma Siidassa
käytiin kuunteleen mm. Itäkairan prinsessaa ja Tea Karvista
ei Rovaniemi ole mitään kunnon lappia (- älä ota tätä moitteena rolloseni, Suomen kaupungeista mukavin)
Inarissa se kaamoksen pimeys oikein kietoutui ympärille
se tuntu jokapaikassa niin turvallisena, jopa lämpimänä
 mutta silti siinä on samanaikeisesti jotain mystistä ja kiehtovaa
Se tunnelma on se, joka siellä on parasta
ja tunnelmaa ei voi koskaan täysin kuvata, ei sanoin eikä kameroin


Dálvit dáppe buolašbiekkat,
muohtaborggat meariheamit.
Sámisohka sieluin mielain
eahccá datte eatnamiiddis:
Mátkálažžii mánuheabit,
giđđudeaddji guovssahasat, -
ruoškkas, ruovggas rođuin gullo,
juhca jávrriin, jalgadasain,
geresskálla máđiid miel.



Tuimat tääl' on talven viimat,
tuulet, tuiskut määrättömät,
Saamen suku sieluin, mielin
silti rakastavi maitaan;
kulkijalle kuudan hohtaa,
roihuavat pohjanpalot,
poro pärskyy koivikossa,
melu täyttää järvet, jängät
pulkankolke talvitiet.

pala saamelaisten kansallislaulusta

15. marraskuuta 2012

talvenhämyä kaupungissa


suokaa anteeksi elottomat kuvat.
jouksin tänään kahdeksitoista kouluun jota ei sitten ollutkaan ollenkaan
sittenpä jäikin aikaa jopa valoisassa käydä napsiin kuvasia.:)
kirkkolammen jäälle voisi mennä taas luisteleen
oikealle kentällekin pääsis mut arvaa ketä kiinnostaa luonnonjäät enemmän?
täällä kaupungissa on oikeestaan aika lumetonta mutta heti kun menee kaupungin ulkopuolelle niin sielä saa harppoa hangessa.
täällä on lokoisaa.
just semmoinen hämy, että tekee mieli käpertyä vilttiin ja alkaa neuloon villasukkaa.
äsken ikkunaan koputti kaveri: "kop kOp"
menin avaamaan ikkunan: "hei tyyppi!"
"tässä sulle lankaa!"
"oi kiitos!"
"heippa!"
"no hei vain!"
sillä on takaa-ajatuksia, se tahtoo villasukat ja olen luvannut. :)
mukavia nuo tyypit!

14. marraskuuta 2012

aurora borealis


Ruijan valkeat
Pohjan palot
Pohjolan portit
taivaan valkeat
Pohjan valot
rutjat
revontulet

niissä on jotain
josta en saa kiinni
kaiken fyysikoiden selitysten takaa
kaikista pohjimmalta löytyy vielä syvempi merkitys jota en ymmärrä
mutta jota ihmettelen ja nöyrästi kunnioitan.
ovatko ne lahja meille
vai onko se niiden tarkoitus osoittaa Jumalan suurta  väkevyyttä
vai molempia?
Taivaan Isä haluaa näyttää kuinka suuri on hänen voimansa, viisautensa ja rakkautensa.

täällä on minun sielunkoti
paukkuvan, purevan pakkasen
jään, lumen ja pimeän maassa
miljoonien tähtien ja revontulten alla.

nyt tiedän miksi olen aina tänne halunnut.

10. marraskuuta 2012

RovaniemiCup


jonku mielestä varmaan erittäin tylsä postaus, mutta minusta mitä parhain!

aamu alkoi SantaSportilta, jossa oltiin altailla 4h harjottelemassa hengenpelastusta ja uimatekniikoita
 voi juku että se on kivaa!
sitte ku oon iso ja rikas niin alan harrastaa triathlonia, ennen ajattelin ettei jaksa ku siinä on se uinti joka on tylsää mutta kaikkia vielä!
seuraavaksi mentiin syömään sinne opistolle ja arvatkaa kuka tuli kans?
Aino-Kaisa Saarinen, tottakai!
Siinä jo virittäyty ihan mahtavaan hiihtofiilikseen ku näkee miten oma idoli mättää sämpylää ja kanasuikaleita ihan urakalla siinä vieressä ;D
sitten mentiin kattoon sprinttejä ja oli kivaa!
Rovaniemi on paras!

illalla ruotsipeli ja huomenna dyykattu isäinpäivälounas.
kylläpä elämä maistuu! :)

8. marraskuuta 2012

källi


täällä joidenkin lempiharrastuksia on källienteko, olen sen saanut kokea luissani (lat. Ossa)
maanataisena aamuna hapuilin puolisokeana ja viluissani keittiöön ja hetken minulla löi tyhjää ennenkuin tajusin, että Torstihan se siellä kurkkii sisälle ja haluaisi kanssani kaurapuurolle!
voi pientä!
lenkkimakkarainen nenäkin oli valahtanut rinnuksille
ja vilkutteli sieltä somasti käpälällään!
oli niin hyvä källi että vielä anatomiantunnillakin nauratti vaikka en vieläkään paikantanut mihin se M. extensor carpi radialis brevis tarkalleenottaen tulikaan.