22. marraskuuta 2014

Sairaalaharjoittelu


Sairaalaharjoittelu alkaa maanantaina.
Jännittää kamalasti, mutta samalla harjoittelua innoissani!
Ihanaa päästä kiinni siihe, mitä mun tulevassa ammatissa voi oikeasti tulla vastaan. Menen ortopedian osastolle (tuki ja liikuntaelinsairauksien kirurgisia toimenpiteitä vaativat tapaukset), joten tiedossa on lonkan tekonivelpotilaita varmasti pitkä liuta. :)

Tarvimme sairaalaharjoittelussa nimikyltit (nimi sukunimi, Fysioterapiaopiskelija) kuten kaikilla sairaalan henkilökunnalla on. Jotenkin mulla nimikyltin hankkiminen jäi viimetippaan joten selailin netistä sivuja josta voisin tilata itsellenikin nimikyltin ja eksyin Kylttimaxin sivuille. Sivustolla rakastetaan suomalaisia bloggaajia, joten he saavat ilmaisella itselleen alle 12 e arvoisen kyltin. Tässä siis kaikille harjotteluun lähteville bloggaajille oiva vinkki, sillä oma nimikylttini arvo oli kaikkineen n. 10 e. Mikä mahtava onnellinen sattuma!
Kiitos Kylttimaxille!

Rauhallista viikonloppua ja varokaa liukkaita kelejä, muuten tavataan ortopedian osastolla..

18. marraskuuta 2014

sydämen muotoinen hymy


maalasin ystäviäni purkulevylle
huomasin että yhdellä on sydämen muotoinen hymy.

olen taas pannut merkille marraskuun  taianomaisen valon,
miksi tätä kaunista kuukautta aina pelkää etukäteen?

opin, että aito ystävä on se,
joka haluaa nähdä toisessa aina jotain kaunista
ja joka päivästä toiseen haluaa uskoa hyvään.
Kiitos kukista, jotka teippasit ulko-oven pieleen,
kun en jaksanut luotta.


22. syyskuuta 2014

Palasia syksystä


Rovaniemen valonmäärä on jo sama kuin Helsingissä!

On kesä niin lyhyt, mutta niiiin tärkeä!
Saa tulla talvi nyt: tule purevat pakkasyöt, tule revontulet tähtikirkkaalle taivaalle, tule kuura, tule kylmä, tule! Olemme valmiita, koska oli niin lämmin kesä!

4. heinäkuuta 2014

tuulten teitä



en ole mitään erikoista tehnyt.
ollut vain, antanut tuulen kuljettaa ja virran viedä.
joku sanoisi saamattomaksi,
mutta hän ei huomannutkaan,
että tienpientareella, apilamättäiden keskellä,
oli yksi nelilehtinenkin apila.

12. toukokuuta 2014

matkalla opittua


Ei
tämä ei ole sitä varten että jossain olisi kauniimpaa ja hämmästyttävämpää kuin jossain toisessa paikassa
Jossain kauneus vain on helpompi saada mahtumaan kameralinssin läpi kuin toisessa paikassa.
Mutta jos luulet, että se kertoo paikan onnellisuudesta ja todellisesta kauneudesta jotain,
olet väärässä.
Jossain kauneus on siinä, millä tavalla katsot vastaantulijaa silmiin,
siinä, millä tavalla kohtaat kaupan kassalla toimivan henkilön,
siinä, millä tavalla pidät kädestä kiinni,
siinä, millä tavalla hymyilet,
siinä, millä tavalla näet
tai halaat
tai puhut
tai jätät sanomatta
tai naurat
tai olet läsnä

kauneus on siellä
missä voit hengittää vapaasti.

12. huhtikuuta 2014

tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset

Vihreiden talojen ikkunalaudoilla kissat lämmittelemässä kevätauringossa
mieleen humisee suvivirren säkeet, kun tuoksuvat tuomet kukkivat
siellä kotona, tuomien kukkiminen tarkoittaa sitä, että on aika aloittaa kesäloma

”Kani”, sanoi Puh itsekseen. ”Kani on sellainen että hänen kanssaan on mukava puhua. Hän puhuu järkevistä asioista. Hän ei käytä kummallisia ja vaikeita sanoja niin kuin Pöllö. Hän käyttää yksinkertaisia ja helppoja sanoja, sellaisia kuin: ”Maistuisiko ruoka?” ja Ole hyvä, Puh”. Eiköhän olisi kaikkein viisainta mennä tapaamaan kania.”

27. helmikuuta 2014

visio



Kaipaan
jotain itseä suurempaa,
jotain jolle uhraisin elämäni.

mitä minulla on tarjottavaa muille?
mikä olisi minun keinoni, minun tapani toteuttaa itseäni
jolla tekisin onnelliseksi,
-onnellisemmaksi ainakin-
edes niin pienen osan tästä maailmasta?

Haluan joku päivä herätä
ja huomata,
että olen jo siellä:
sillä polulla jota olen vain etsiny ja etsinyt
huomaamatta ollenkaan,
että koko sen ajan
se polku onkin ollut jalkojeni alla.

8. helmikuuta 2014

Räytymispäivä


Tänään on päivä harmaa,
päivä räytymisen.
Se tarkoittaa, että silloin
minä olen murheellinen,
Hyvin minä olen taas hoidellut
kaikki tuhmat työt.
Mut raskaaksi käy tämä tällainen,
kun kiukuttelee yöt.

Oishan se kiva jos mulla
myös joku kaveri ois
Mut aina yksin täytyy mun olla,
ei kukaan tuhmasta välittää vois.

Tänään tein taas tempun:
vedin kissaa hännästä
ja se kissa ei pitänyt siitä,
sen huomasin äänestä.
Surulliseksi tuli kissa
ja se lähti luotani pois.
Voi kun sitä joskus toivoo,
että kiltti olla vois.


Ja jänöjussi puhuu huonosti,
kun ristissä on sen suu.
Ja sitäkin mä vähän pilkkasin,
ei luokseni hänkään tuu.

Oishan se kiva jos mulla
myös joku kaveri ois
Mut aina yksin täytyy mun olla,
ei kukaan tuhmasta välittää vois.
-Rölli

30. tammikuuta 2014

lähdettävä on, jotta voi tulla takaisin


Vaikka Lappi ei mun synnyinseutua olekaan, niin silti se on kotipihan ympäristöä lukuun ottamatta varmasti rakkainta seutua minulle, sielunmaisemaani, ja siksi nyt, kun sieltä lähdin pidemmäksi aikaa pois, niin mielessä soi lapin lasten lauluista jotain tällaista...:

Oi, Lapinmaa, kehto kotiseudun
jänkien hallan ja hankien,
jos vieraisiin milloin luotas joudun
kaipuuni kultamaa oot unien.
Kun sinuun kasvoin ja sinuun juurruin
näin palaan luoksesi uudelleen.
Kun ilta tummuu ja ruska sammuu,
saanhan helmaasi nukahtaa?

Eikä sinne jääneet vain kauniit seudut, vaan lisäksi myös kasapäin niin rakkaita ihmisiä.
Mutta kuitenkaan en halua olla surullinen. Kyllä kaikkialla muuallakin on mukavaa ja ihania ihmisiä! Ja palaanhan minä vielä. :)

Liettua, huomenna on meidän ensitreffit! Panostetaan siihen molemmat, tehdään toisiimme hyvä vaikutus heti alusta alkaen, jotta viihdymme pitkään yhdessä, jooko?