30. tammikuuta 2014

lähdettävä on, jotta voi tulla takaisin


Vaikka Lappi ei mun synnyinseutua olekaan, niin silti se on kotipihan ympäristöä lukuun ottamatta varmasti rakkainta seutua minulle, sielunmaisemaani, ja siksi nyt, kun sieltä lähdin pidemmäksi aikaa pois, niin mielessä soi lapin lasten lauluista jotain tällaista...:

Oi, Lapinmaa, kehto kotiseudun
jänkien hallan ja hankien,
jos vieraisiin milloin luotas joudun
kaipuuni kultamaa oot unien.
Kun sinuun kasvoin ja sinuun juurruin
näin palaan luoksesi uudelleen.
Kun ilta tummuu ja ruska sammuu,
saanhan helmaasi nukahtaa?

Eikä sinne jääneet vain kauniit seudut, vaan lisäksi myös kasapäin niin rakkaita ihmisiä.
Mutta kuitenkaan en halua olla surullinen. Kyllä kaikkialla muuallakin on mukavaa ja ihania ihmisiä! Ja palaanhan minä vielä. :)

Liettua, huomenna on meidän ensitreffit! Panostetaan siihen molemmat, tehdään toisiimme hyvä vaikutus heti alusta alkaen, jotta viihdymme pitkään yhdessä, jooko?