9. elokuuta 2016

Kerään kesää sisälleni


Elokuu on mun lemppari mikäli se ei ole jo tullut selväksi joskus aiemminkin.
Elokuun alku on vielä aivan kesää (ja kesähän on parasta aikaa!), puolessavälissäkin aurinko elää edelleen iholla, mutta ei enää niin polttavana vaan ihanan lempeästi ja loppukuusta voi alkaa polttaa kynttilöitä ja nähdä jopa pohjolan valkealla taivaalla ensimmäiset tähdet ja revontulet. Ah!
Ja elokuu on varsinainen runsaudensarvi. Nyt on ihan mieletön vadelmavuosi ja vadelmat on mun lemppareita. Sen lisäksi on vielä ollut huikea hillavuosi ja hyvä mustikkavuosi. Mansikoitakin on ja viinimarjoja. Mesimarjoista vain haaveilen, mahan kanssa en vaan enää jaksa niitä lähteä etsimään vaikka tekis kyllä mieli...
"Käsitätkö, täällä näitä vaan kasvaa, ihan itsekseen, ja saat ottaa ja syödä vaikka kaikki!"

Elokuun kelit on vaihtelevia. Välillä sataa hurjasti, sitten tuulee kovasti, ukkostaa ja salamoi, mutta yhtäkkiä taas aurinko pilkistääkin lämpimästi pilvien raosta. Ihanan epävakaista ja helteiden jälkeen jopa sadekelitkin tuntuu ihan kivalta kun voi hyvällä omallatunnolla kölliä sisällä ja lukea kirjoja.

En enää saa juuri mitään aikaan. Teen lähinnä henkistä työtä, valmistaudun uuteen elämäntilanteeseen. Kerään kesää sisälleni. Kun turhauttaa odottaminen, oma vetämättömyys tai aikaansaamattomuus, lohduttaudun sillä, että tämä on ainutlaatuista aikaa. Meitä on vielä vain kaksi eikä tarvitse huolehtia kuin toisistamme ja pääasiassa vain itsestä. (Ja sehän ei tarkoita sitä, ettenkö odota vauvan jo syntyvän...)

2. elokuuta 2016

Ajankuluja ja mietteitä


Harmittaa tosi paljon kun kännykän kamera on rikki. Aina pitää olla kaikki kuvaamassa kameralla. :P

Mutta omakotitaloelämä alkaa maistua ihanalta. Vaikka olen kyllä kokenut ahdistusta siitä, ettei meillä ole mitään huonekaluja ja toiseksi ettei meille mahdu mitään huonekaluja.
Lisäksi olen ahdistunut siitä että koti on kokoajan vain ihan kesken. Haluaisin valmista ennenkuin vauva syntyy, mutta ei jaksa sykkiä niinkuin haluais. Ehkä tämä on tämmönen keskeneräinen sitten aina... Siihen luultavasti tottuu nopeasti.

Omakotitaloelämässä parasta on huikeat naapurit, takapihan pyykkinarut, mansikka-, raparperi- ja ryytimaa, viinimarjapensaat, oma piha jossa ottaa aurinkoa tai järjestää grilli-iltaa, naapuritalon savupiipusta nouseva savu, puuliiteri ja sen tuoksu, pihasauna... Vaikka tilanpuute ahdistaa, niin oma ulkotila tekee niin paljon lisää että en voi valittaa! Lisäksi kaikessa pienuudessaan tämä asunto on oikeesti söpö.

Vauvalle on hankittu kaikkea turhaa, muttei mitään hyödyllistä. Siltä välillä tuntuu. Hoitopöytä puuttuu. Punkka puuttuu. Vaatteita on auttamattoman vähän. Mutta ne vaatteet ei ressaa ollenkaan. Niitä hankkii nopeasti kunhan ensin näkee että kuka sieltä tulee ja millasia vaatteita se tykkää pitää.
Mutta naapurin rouvalta sain eilen lainaksi aivan ihanan rottinkisen vauvansängyn jossa on verhotanko ja kaikki. Ah. Se oli  niin unelmien täyttymys vaikka hätäpäissäni olinkin  jo hommannut facebook kirppikseltä valkoisen perus pinnasängyn jossa tasoa voi säädellä eri korkeuksille. Mutta on tuommonen pikkusänky pikkuiselle alkuun paljon ihanampi. Siitä en voi ottaa vielä kuvia koska se on vielä ihan kesken. Reunapehmusteet pitäis tehdä ja verho. Ja löytää sopivan pieni peitto jostain kun tuo äp:n peitto on niin karmivan iso pieneen sänkyyn. Ja lakanoita tehdä. niin peittoon kuin sänkyynkin.

Olen ehkä pöhkö, mutta salaa haaveilen myös kestovaippailusta. Silti pelkään olevani liian laiska siihen touhuun - vaipat ehtivät homehtua eritteisiinsä ennenkuin vien ne pesuun ja en opi niitä käyttämään. Se tuntuu niin sotkuiselta viidakolta. Ehkä aloitetaan ihan kertiksillä ja jossain kohtaa voisin kokeilla että miten se sujuis.

Sain neulottua vauvalle pienen värikkään siksak-peiton. Se on edelleen päättelemättä kuten kuvasta näkyy. Ajattelin että synnärillä on hyvä olla supistusten välissä jotain tekemistä käsille :D Aina jos saisi muutaman langan vaikka pääteltyä. Blogit pölisevät erityyppisiä ohjeita tähän siksak-malliin (inspistä esim täältä, täältä tai täältä ja jos tykkää virkata niin täältä tai täältä) itse neuloin tällaisella mallineuleella: 1 krs: *neulo 1 o, langankierto, 5 o, 2 s takareunoistaan o yhteen, 5 o* toista *-*, 2. krs: neulo kerros oikein. Toista kerroksia 1-2. Käytin isovelilankaa ja sen paksuisia. Seiskaveikka käytin kaksinkertaisena (välillä myös yksinkertaisena jos lanka uhkasi loppua :D..). Ja silmukkamäärä oli 96 johtuen omasta sekoilustani - ehkä 100 olisi silti toiminut paremmin tuohon kuvioon.


Lisäksi teinvauvalle vaunulelun ja nuken.. Nukke tosin on ihan kesken vielä, koska mulla ei nähtävästikään löydy laajasta käsityöboxistani edes ohutta neulaa. Ja vaunulelu taas.. Sillä on pientä skolioosia ja omintakeisia liikeratoja, mutta. Mutta. Mulla ei koskaan mikään muukaan asia ole ihan niin just.

Ihan valmiita täällä ollaan jo synnärille! Masu on laskeutunut jo niin alas että kyllä huomaa ja tuntee eron. Nyt en enää mene mustikkametsään ennenkuin babe syntyy (-sen jälkeen sitten taas!?).

ps. kesäkeitto on niin hyvää!