18. marraskuuta 2016

Pois piileskelemästä

Vaaroitus: kuvat eivät liity tapaukseen. Paitsi viimeinen hyvin vähän. :)
Viimeinen kuva äitin "Piilosta" - kirjasta. Kirjasta oli juttu ihan vastikään myös Tehy-lehdessä. Artikkelin voi lukea täältä.

Kirjoittamalla mulle on helppo jäsennellä omia ajatuksia ja siksi nyt aloitinkin kirjoittamaan.

Minä olen koulutukseltani fysioterapeutti, kyllä, mutta en silti miellä itseäni fysioterapeutiksi. Se ei ole siis sitä mitä oikeasti haluan olla. Se, mitä minä oikeasti haluan olla ja minkä koen kutsumusammatikseni jos niin voi sanoa on... reflegsologi. Siis mikä? Yksinkertaisesti koko kehon vyöhyketerapeutti. Eli en pelkästään hoida asiakkaan jalkoja (kuten vyöhyketerapiassa) vaan refleksologiassa hoidetaan muualtakin kuten käsistä, korvista ja päästä. Mulla on sellainen olo että olen tämän asian kanssa ollut kaapissa jo ihan tarpeeksi kauan. Nyt on aika tulla piilosta. Vihdoin oivalsin kiikutellessani illalla vauvan kanssa että mitä pidempään piilottelen sitä että olen kouluttautunut ja kouluttaudun kokoajan enemmän refleksologiksi, sitä vähemmän siitä on kenellekään apua. Olen toki monille kavereilleni asiasta kertonut, mutta jostain syystä olen aina tuntenut iseni jotenkin kiusaantuneeksi kun tulee esille että opiskelen refleksologiaa.

Kun aloin opiskella vyöhyketerapiaa, tiesin heti että se on juttuni. Olin lapsellisen innostunut ja ajattelin että vyöhyketerapialla voi hoitaa lähes kaiken ja kaikkea ja kerroin asiasta innokkaasti myös muille. Mitä enemmän opiskelin asiaa (ja kun aloitin samaan aikaan myös fysioterapeutin opinnot), sitä hiljaisemmaksi kävin. Syitä on ainakin kaksi: 1. Fysioterapiaopinnoissa ei ehkä ollut niin kovin coolia uskoa luontaishoitoihin ja 2. Mitä enemmän opiskelin refleksologiaa, kävi niin kuin kaikessa muussakin opiskelussa eli tieto lisäsi tuskaa. Huomasin tietäväni asioista niin vähän.

Refleksologinen ajatusmaailma on hyvin holistinen eli kokonaisvaltainen. Se saa hoitajan tuntemaan itsensä aika nöyräksi. Eli toisin sanoen refelksologiassa voidaan ajatella että jos asiakkaalla on jokin konkreettinen ongelma niin se on yleensä "jäävuoren huippu". Eli esim. suolisto-ongelmien taustalla ei ole välttämättä aina ole suolisto itse. Lueskelin eilen Antti Heikkilän vanhaa v.1994 painettua kirjaa "Matka omenapuuhun" ja en voinut kuin ihailla tuota lääketieteellisen koneiston läpikäynyttä henkilöä (vaikka en syökään ihan Heikkilän ohjeiden mukaisesti). Hän mm. vertasi länsimaisen lääketieteen ajatusmallia (jossa on naistentaudeille, sisätaudeille, neurologialle, ortopedialle yms. omat erikoisosaajansa) palasiksi silputtuun kirjaan josta saat yhden repäistyn palan jossa on vaikkapa kirjain "a". Voit tarkastella tätä sivun palasta vaikka kuinka paljon ja analysoida paperin iän ja laadun ja miettiä missä sanassa voisi olla kirjain "a", mutta silti et tule saamaan käsitystä siitä, mitä kirja on käsitellyt tai millainen merkitys tällä kirjalla voi olla jollekin yksilölle, yhteisölle, yhteiskunnalle tai kulttuurille. Okei, kaikki kunnia länsimaiselle lääketieteelle - nimittäin maailmassa on PALJON viisaita lääkäreitä (muistelen fysioterapian koulutusohjelman ihanaa fysiatria, luennoitsijaamme Jouko Heiskasta, joka muun muassa kehotti meitä painokkaasti oppimaan ja opiskelemaan luontaishoitoja ja kansan perinnehoitoja). Ja onhan lääketieteellä todella paljon annettavaa, varsinkin silloin kun vahinko on jo tapahtunut.

Nyt siis haluan tulla pikkuhiljaa kaapista ulos tämän refelksologian kanssa (meidän kaikkien kannattaisi tulla kaapista ulos, olipa se asia sitten mikä tahansa jota piilottelemme!). Varmasti tulen pakenemaan takaisin kaappiin usein. Enkä tiedä uskallanko edelleenkään vastata tulevaisuudensuunnitelmistani kysyvälle haaveilani oman toiminimen perustamisesta jotta voisin tehdä - ei (pelkästään) fysioterapiaa vaan - refleksologiaa. Vaikka itse uskon täysin refleksologian mahdollisuuksiin, silti pelkään sitä miten muut suhtautuvat asiaan. Pelkään että minua pidetään vähän yksinkertaisena, hyväuskoisena, helposti huijattavissa olevana huuhaa-tyyppinä.

Mutta tiedän että on myös paljon ihmisiä jotka ovat tukenani ja joita refleksologia kiinnostaa! Heille vinkiksi, että asiasta on olemassa mielenkiintoista kirjallisuutta. Mm. Ulvi Wirenin ja Anna-Kaarina Lindin kirjoittamiin teoksiin kannattaa tutustua. Lisäksi kirjastoista yleensä löytyy myös Lindin kirjoittama "Vyöhyketerapia ja refleksologia koliikkivauvanhoidon tukena: opas vanhemmille ja muille vauvaa hoitaville." - opas jota todella suosittelen kaikille vanhemmille! Se ei pelkästään sisällä ohjeita kuinka voit hoitaa lastasi vaan vinkkejä esimerkiksi äidin ruokavalioon.

No nyt tuli vuodatettua. Vielä pakko sanoa sen verran että fysioterapiakoulutuksesta ei missään nimessä ole ollut haittaa, ennemminkin päinvastoin. Valmiudet sairauksien patologian, anatomian ja tiettyjen kontraindikaatioiden ymmärtämiseen on pelkästään plussaa. Sekin on vain murto-osa koulutuksen tuomista hyödyistä. Lisäksi olen huomannut myös sen, että fysopterapiakoulutuksessa on painotettu asiakkaiden yksityisyydensuojaa ja eettisiä asioita paljon ja tämän asian painotukseen tulisi mielestäni kiinnittää enemmän huomiota myös luontaishoitojen opetuksessa. Minusta ei ole kiva istua kalevalaisen jäsenkorjaajan hoidettavana joka kertoo aiempien asiakkaidensa ongelmat ja haukkuu kollegansa (samalla itseään kehuen) - vieläpä parhaimmillaan nimillä tai ainakin niin että ei jää epäilystäkään kenestä on kyse.

Summa summarum. Seuraavaksi alan selvitällä millainen systeemi on oman toiminimen perustaminen ja milloin mun kannattaa se perustaa.

3. marraskuuta 2016

"Riemuhuudoin ylistäkää tätä aikaa"


Jauchzet, frohlocket, auf preiset die Tage! (Bach, jouluoratorio)
Se soi meillä jo marraskuussa.
Koska ajatus joulusta lohduttaa pimeässä ja koleassa kelissä.
Riemuhuudoin ylistäkää tätä aikaa!
Saa polttaa kynttilöitä
ja vaikka joulukoristellakin jo.
Koska joulu menee niin nopeaa ohi ja yhtäkkiä on taas kevät ja kova, armoton valo.
Nyt saa rakastaa pimeää, villaa ja yhtä hitaita aamuja kuin hämärän hiipiminen napapiirille marraskuun aamuina.

Joka vuosi sama juttu: ihmettelen marraskuussa että miksi olinkaan taas pelännyt sitä niin etukäteen?

Schlafe, mein Liebster, genieße der Ruh,
wache nach diesem für aller Gedeihen! 
Labe die Brust, 
empfinde die Lust, 
wo wir unser Herz erfreuen.

(Nuku rakkaimpani, nauti levosta,
valvo sen jälkeen kaikkien pelastuksen puolesta! 
Äidin rinta ravitkoon sinut, 
sinun ilostasi meidän sydämemme riemuitsee.)